Martta-astiapyyhe valmistuu!

Tämä viikko alkoi hiukan haikein mielin, koska alkoi viimeinen työssäoppimisviikkoni Pellavapäässä. Olen oppinut Pellavapäässä ihan valtavasti uutta, siellä on ollut hyvän kutojaporukan lisäksi maailman mahtavin ohjaaja.

Kaikesta haikeudesta ja harmittelusta huolimatta viikko lähti vauhdikkaasti ja työntäyteisesti käyntiin Martta-astiapyyhkeen parissa. Maanantaina sain vihdoin loimen rakennettua loppuun. 
Suureksi yllätyksekseni niisintävirheitä ei ollut nimeksikään.. Yhden loimilangan olin niisinyt väärälle varrelle ja kaksi loimalankaa kulkivat ristiin. Nämä virheet olivat onneksi helposti korjattavissa.

Olen yrittänyt vältellä sähköisen puolauskoneen käyttöä, koska ne ovat kuulemma yleensä aika ärhäköitä vempeleitä. Koulussa ole puolannut käsikäyttöisellä, mutta koska Pellavapäässä ei käsikäyttöistä puolauskonetta ole, tuli tartuttua härkää sarvista ja opeteltua tämäkin juttu. Eikä se ollut lainkaan niin vaikeaa, kun pienessä päässäni kuvittelin!

Puolasin astiapyyhkeen kokeilutilkkuja varten useampaa lankalaatua, joissa ilmeni jo puolausvaiheessa pieniä eroja. Kudoin tilkut cottolinista, pellavasta, puuvillasta ja lyocellistä (Tencel). Jäykkä pellava-aivina asettui puolalle vaivalloisemmin ja kutoessa se ei halunnut pysyä puolalla, vaan valui puolan päistä rullasukkulan "varrelle."

Cottolin (v.sininen) ja pellava

Tietokonepuilla kutominen sujui mielestäni jo melko vauhdikkaasti. Tosin ensimmäistä tilkkua kutoessani huomasin, että osa viriöistä aukeaa huonosti ja sukkulan pujottelu oli vaikeaa. Koska syynä ei voinut olla polkuset, etsimme ohjaajani kanssa ratkaisua tähän hieman ylempää. Huomasimmekin, että niisivarren kumiset "pidikerinkulat" olivatlähteneet yhdeltä varrelta paikaltaan, josta johtuen osa niisistä oli tippunut varrelta ja sotkeutunut ihan sykkyrälle, mikä esti niisivarren nousemisen. Asian korjaaminen pelasti tilannetta jo paljon, vaikka viriön alareuna oli edelleen hieman epätasainen. Laskimme vielä luhaa yhden pykälän alaspäin, jonka jälkeen viriöt aukesivat aivan täydellisesti. Kyllä nyt kelpasi kutoa!!

Niidet sikinsokin

Alkukankeudesta huolimatta huomasin, että olin saanut sitten edellisen kerran tuntumaa tietokonepuilla kutomiseen, eikä virhepoljennan jälkeen mennyt enää sormi suuhun, vaan ongelmia osasi ratkoa tässä vaiheessa jo itse. Ohjeen seuraaminen tuntui paljon luontevammalta, koska rakenne oli itselle niin tuttu.

Pellava (sininen) ja puuvilla

Kokeilutilkkuihin käytetyistä langoista Tencel oli mielestäni miellyttävintä kutoa. Se sitoutui loimeen kauniisti ja pehmeästi, reunoistakin tuli siistit. Mielestäni myös Cottolin ja puuvillalanka toimivat kudottaessa hyvin. Pellava on ominaisuuksiltaan hyvä tuotteen käyttötarkoituksiin nähden (kosteuden imukyky, ryhdikkyys), mutta kutominen oli ajoittain haastavaa langan jäykkyyden vuoksi. Myös reunoihin jäi herkästi lenkkejä, joka hidasti alkuun kutomista (koska niitä piti tietysti korjailla).
Pistelin pirtaan kaksi loimilankaa aina yhteen piinrakoon, ja pellavan jäykkyydestä johtuen loimilangat jäivät valmiissa kankaassa aina kahden nippuihin, joka vaikutti mielestäni aika paljon kankaan ulkonäköön. Ohjaajani kuitenkin lohdutti, että pesujen myötä pellavakude pehmenee, jolloin asia todennäköisesti korjaantuu. Samaan luotan epätasaisten reunojen suhteen... Oikeastaan ainoa etu kutomisen kannalta muihin lankoihin nähden on, ettei pellavaa kudottaessa tarvitse käyttää pingotinta. Kangas pitää hyvin leveytensä juurikin pellavan jäykkyydestä johtuen. Herkkään kankaaseen jäi pingottimesta ikävät reiät (jotka tosin olisivat hieman ajan/pesun myötä tasoittuneet), joten olin mieleissäni ajatuksesta, ettei pingotinta tarvittaisi. Pienen ylipuhumisen jälkeen valitsin siis astiapyyhkeiden kudemateriaaliksi pellavan.

Kokeilutilkut alhaalta päin: Cottolin, pellava-aivina x 2, puuvilla, Tencel.

 

 

Itse pyyhkeiden kutominen meni kaikenkaikkiaan mukavasti, ilman sen suurempia kommelluksia. Kerran olin unohtanut puiden peruutusvaihteen päälle ja tyytyväisenä kutonut jonkin matkaa eteenpäin.. Onneksi oikea kohta löytyi taas kohtuullisen helposti.

Huolittelua vaille valmiit Martta.pyyhkeet, valkaistu ja valkaisematon pellava

Pakko sanoa, että olen itse todella tyytyväinen lopputulokseen ja tuntuu uskomattoman hienolta, että ne ovat mallin suunnittelusta asti itseni tekemät, toki pienellä avustuksella ja tsempillä toki. Opettavainen ja hieno kokemus!