Niisimisen iloja
Tällä viikolla olen työskennellyt pitkälti astiapyyheprojektini parissa.
Pääsimme tiistaina vihdoin ohjaajani kanssa vetämään pyyhkeen loimea tietokonepuiden tukille. Ohut pellavalankaloimi olikin melko haastava sinällään, koska lanka oli aika takertuvaista. Huomasin myös, että loimen loppupäähän (eli se mikä kiertyi ensimmäisenä tukille) oli tullut hieman epätasaisuuksia. Loimen loin neljältä päältä ja ilmeisestikään en ollut saanut pidettyä lankoja kyllin hyvin tasakireydellä, joka näkyi loimessa heti. Koska puille on tulossa useampi henkilö kutomaan pyyhkeitä, on todennäköistä että valmiita töitä irroitetaan loimesta aika ajoin kutomisvuorojen päätyttyä, jolloin loimen loppupään löysiä loimilankoja on mahdollista vetää uusissa alkusolmuissa hieman kireämmälle. Loimilangat tasoittuvat loimen alkupäähän jo paljon paremmin ja muutamia selkeästi löysempiä lankoja vedimme kireämmälle matkan varrella.
Seuraavaksi alkoi miltei loputtomalta tuntuva 579 loimilangan niisiminen 16:sta varrelle. Niisintäohje oli onneksi melko yksinkertainen ja helppo, mutta niisiminen oli silti kovin hidasta ja tarkkana sai olla! Välillä alkoi silmät olla jo niin sikkurallaan ja jalat puuduksissa, että taukoja piti pitää säännöllisesti, vaikkei oikein olisi malttanutkaan. Yritin olla tarkkana mahdollisten virheiden kanssa ja korjata ne samantien, mutta jännättäväksi jää, kuinka paljon niisintävirheitä tulikaan tällä kertaa tehtyä. Tärkeintä kuitenkin ohjaajani mukaan on, että yhdessä mallikerrassa on riittävästi lankoja (mielellään vielä vaikka vähän enemmän kuin liian vähän), jolloin mahdolliset virheet on helppo korjata. Yritin siis olla erityisen tarkkana lankojen lukumäärien kanssa, loppun selviää myöhemmin...😏
Lukumäärästä puheenollen täytyy tunnustaa, että olin luonut loimeen jonkin verran ylimääräisiä loimilankoja. Vielä en saanut selville, mistä moinen virhe johtuu, mutta asian selvittely jatkuu maanantaina. Ratkaisin ongelman jättämällä ylimääräiset langat niisimättä ja sitomalla ne tiuhtavarvan päälle pieneksi keräksi.
Ensi viikolla sitten kudotaan koetilkkuja ja pyyhkeitä kovaa tahtia, ihanaa!
Pääsimme tiistaina vihdoin ohjaajani kanssa vetämään pyyhkeen loimea tietokonepuiden tukille. Ohut pellavalankaloimi olikin melko haastava sinällään, koska lanka oli aika takertuvaista. Huomasin myös, että loimen loppupäähän (eli se mikä kiertyi ensimmäisenä tukille) oli tullut hieman epätasaisuuksia. Loimen loin neljältä päältä ja ilmeisestikään en ollut saanut pidettyä lankoja kyllin hyvin tasakireydellä, joka näkyi loimessa heti. Koska puille on tulossa useampi henkilö kutomaan pyyhkeitä, on todennäköistä että valmiita töitä irroitetaan loimesta aika ajoin kutomisvuorojen päätyttyä, jolloin loimen loppupään löysiä loimilankoja on mahdollista vetää uusissa alkusolmuissa hieman kireämmälle. Loimilangat tasoittuvat loimen alkupäähän jo paljon paremmin ja muutamia selkeästi löysempiä lankoja vedimme kireämmälle matkan varrella.
 |
| Loimen vetäminen loppumetreillä! |
Lukumäärästä puheenollen täytyy tunnustaa, että olin luonut loimeen jonkin verran ylimääräisiä loimilankoja. Vielä en saanut selville, mistä moinen virhe johtuu, mutta asian selvittely jatkuu maanantaina. Ratkaisin ongelman jättämällä ylimääräiset langat niisimättä ja sitomalla ne tiuhtavarvan päälle pieneksi keräksi.
Ensi viikolla sitten kudotaan koetilkkuja ja pyyhkeitä kovaa tahtia, ihanaa!
Kommentit
Lähetä kommentti